Kipeä ja tyhjä syli, vettynyt on turkki
Voitonhaju toimistossa, kesken vielä työt
Maisemat on meren yli, laatikossa purkki
Otan siitä, jaksan painaa päivät, nukun yöt

Isä istuu hämillään ja hiljaa keittiössä
Ei tunne aikaa, paikkaa, kysyy milloin lähdetään
Ylväimmätkin riisutaan kai tässä mittelössä
Rannikolla laivat lyövät kiilaa pimeään

Tähdet syttyy, valojuovat
Vieläkö ne viestin tuovat?

Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä
Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin
En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä
Rakastan sua vielä, rakastan niin kauan kuin mä voin

Ilta täynnä melskettä on kaukaisista maista
Hetkemme ja loistomme kuin tuulen hetkäys vaan
On tässä kaksi orpoa, on kaksi muukalaista
Uhmaamassa yötä, jaksamassa toisiaan

Kaunis puna auringon
Kauniimpi sun poskillas on
Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä
Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin
En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä
Rakastan sua vielä niin kauan kuin mä voin

Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä
Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin
En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä
Rakastan sua vielä niin kauan kuin mä voin

Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä
Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin
En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä
Rakastan sua vielä, rakastan niin kauan kuin mä voin
Niin kauan kuin mä voin
Niin kauan kuin mä voin
Niin kauan kuin mä voin