Juha Tapio
Syksy
Kun parvet lentää etelään
Niiden lentoa mä hiljaa
Katselemaan jään
Ja vaikka päällä ikijää
Sydämessä roudan alla
Alkaa lämmittää
Mut talvet mukana kulkee
Vaikka kuinka lämpimään mun
Askeleeni veis
Ja viimat syliinsäs sulkee
Niihin nojaten mä nämä
Syksyn laulut tein

Ja vaikka olen joskus vain väsynyt mies
Tahdon loppuun asti käydä koko tien
Siinä vahvistakoon mua se suurin
Joka kyllä tietää, mitä tiellä vaaditaan

Kai siksi tunnen ikävää, kun yhtään
Sävelmää en täällä osaa lämmittää
En silti laulamasta laata, saata sillä
Muustakaan ei lämpöä jää

Ei täällä ilmaiseksi saa, mitään siksi
Suurinta näin ihmetellä jaksaa
Kun ilman syytä lahjoittaa, voiman jolla
Tässä kylmyydessä taivaltaa
Ja vaikka olen joskus vain väsynyt mies
Tahdon loppuun asti käydä koko tien
Siinä vahvistakoon mua se suurin
Joka kyllä tietää, mitä tiellä vaaditaan

Kai joskus meistä jokainen
Tarvitsee vahvistuksen
Sille että sentään ihmiseksi
Kelvollinen on
Vaikken sitä uskoiskaan
Enkä oppis luottamaan
Sinun edessäsi tuntea ei tarvis häpeää