Kai hyttinen
Kurki
(Säv. Kai Hyttinen, san. Vexi Salmi [nimim. Antero Ollikainen])

Pilvet tummina taivasta sousi
Toisten aurana lähtevän näit
Usva huuruna suosta jo nousi
Siipirikkona rannalle jäit
Sinut jäiseltä suolta mä löysin
Ja taistelun jälkeen köysin
Sinut suojaan talveksi sain

Pari pihlajanoksaa mä taitoin
Niistä lastan siipeesi tein
Latoon lämpimään paikan mä laitoin
Sinne päivittäin ruokaa mä vein
Luottamuksesi ehkä mä voitin
Jos kädestä syöttää koitin
Sinä katsoit ylpeästi vain

Ei vapaata vangita voi
Me kumpikin tiesimme sen
Sinitaivaalla korkeuksissa
Sinun laulusi vapaana soi
Ei vapaata vangita voi
Me kumpikin tiesimme sen
Sama kaipuu mun kaupungista
Tänne korpien kätköön toi

Kevään aurinko lämpönsä antoi
Hauraat kinokset sulattaen
Olit terve ja siipesi kantoi
Kevään vaistosit – ymmärsin sen
Hetken iskien siivillä sousit
Ja tuntien voiman nousit
Kevättaivaan sineä päin

Vielä kaartelit hetkisen verran
Sitten lensit jo pohjoista päin
Huusit lähteissäs’ kiitokseks’ kerran
Minä pisteen vain taivaalla näin
Kauan katselin usvaista rantaa
Sun siipesi kauas kantaa
Minä maahan vangiksi jäin

Ei vapaata vangita voi
Me kumpikin tiesimme sen
Sinitaivaalla korkeuksissa
Sinun laulusi vapaana soi
Ei vapaata vangita voi
Me kumpikin tiesimme sen
Sama kaipuu mun kaupungista
Tänne korpien kätköön toi
Ei vapaata vangita voi
Me kumpikin tiesimme sen
Sama kaipuu mun kaupungista
Tänne korpien kätköön toi