Uniikki
Pohjalt
Koht lähtee muuten metro
Ku suoraa seinäist kaadan lasii vettä ja murennan palan mun leiväst
Pyydän sua kuuntelemaa mun vieree hetkeks, istu alas hetkeksi jes

En olis ikinä uskonu et tälläst tapahtus
Et mielenterveydest tulis mulle paha vastus
Näitä pienii perkeleitä vaanii päissä
Ja välil meno lähti käsistä ku faanin häissä
Silloin mä huusin, liikuin ja riehuin
Kukaa ei vaa tajunnu et mun pään sisäl kiehu
Aika ajoin ehkä pari astet liikaaki
Se oli viinast kii, sen oon tienny pitkää
Silti kohtaukset paheni joka toistol
Lopult istuin huoneen nurkassa ku Mr. Oitzo
Siin meni jalat, nyt ei toimi kädetkää
Pelkäsin joka hetki et mun sydän pettää
Se hetkeks pienen elämäni särki
Valittavana oli kori kossuu tai järki
Valkkasin järjen, varmaan monille tuttuu
Vaik tippa ei tapa niin ämpäriin voi hukkuu
Lähtö voi ollakkii senttilitrassa tai sentissä
Mut ajatus kuolemasta pitikii mut hengissä
Vaihdoin tapoi, jos oisin suoraan kulkenu
Oisin salee puolesvuodes ollu suljetul
Nyt asettanu elämäni hopeiselle tarjottimelle ja sanon kohtalotovereille
Vaik nykyään sekoaminen on muotia
Älkää nojautuko luotiin, oon nähny pohjani
Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl

Pieni poika jättimäisen vuoren juurel
Ihmettelee miten kaikki näyttää niin suurelt
Ihmettelee millaset ois näkymät sen päältä
Näyttäskö kaikki huoletki sielt pienemmältä
Niin mont kertaa vaan sekoillu illast toiseen
Seuraavat päivät poukkoillu mielentilast toiseen
Kaksonen, yleensä iloinen ja avoin
Ja koitan ottaa läheiset huomioon kaikin tavoin
Ja kaikin tavoin koitan peittää pimeen puolen
Välil on ku jedi tahtomattaan pimeel puolel
Siel huimaa, kaikki kaatuu ympäriltä
Ja pääs pyörii edelleen vaik suljen mun silmät
Siel mun sydän ammottaa tyhjyyttään
Enkä käsitä sitä miten ne ei välitä yhtään
Ja se pelotti eniten mut teki hyvää myöntää et olin ite mun pahin vihollinen

Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl

Ja ongelmii ei voi paeta maailman ääriin
Ite voit paeta dokaamal mielin määrin
Ja voi viedä mukanaan sutkin se putki
Ku viina vie kaiken, piru perii loputkin
Ja jos vaan jatkaa ja jatkaa alaspäin
Niin on mahdotont enää matkata takaspäin
Onneks mukan ollu paljon rakkaut ja tukee
Ja jengii joka osas mun ajatuksii lukee
Nyt riekalein kuteet ja kantapäät verillä
Läpi tuulen ja tuiskun nyt vihdoinkin peril
Tää on se paikka mis mä pystyn ottaa rauhas
Sade on ohi pystyn vihdoinkin näkee kauas
Katse kohti taivast ja sydän täyn intoo
Ja mä ja Dani tehtiin vihdoinkin sovinto
Ja tähän hyvä lopettaa vaik tuntuu haikeelt
Ja kiitos sulle et jaksoit kuunnella tän kaiken
Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl