Yona
Leski kuutamolla
Katson kauan kaivon pintaa, kuvajaises nään
Silmäs säihkyy yllä olkas tähti kimmeltää
Luulin etten sua löytäis mut katsos kävi näin
Alla suuren taivaankaaren olla saamme lähekkäin

Vaikken koskettaa sua voi
Vaikka tiedän aamunkoi vie sut pois
En öitä näitä täysikuun
Valoon ikuiseenkaan vaihtaa vois

Kun kerran sulle annoin syömmeni
Sitä tarkoitin
Oon sun kunnes maa mut korjaa tuhkaksi