Kirka
Pyydä vain
Kun iltaisin yksin jään sua mä silloin mietin
En ymmärtää voi miksi lähdin pois
Mä parhaimman vuoden sun kanssas kahden vietin
Kun uudelleen taas kaiken alkaa vois

Pyydä vain mä lennän niin kuin siivin
Halki yön ja heräät suudelmaan
Vuoteeseen sun viereen hiljaa hiivin
Siihen jään en lähde milloinkaan

Mä saapuisin jos mä vain tulla uskaltaisin
Mä siitä öin ja päivin unta nään
Ja haaveilen kuinka taas kanssas olla saisin
Ja kainaloon sä painat jälleen pään

Pyydä vain mä lennän niin kuin siivin
Halki yön ja heräät suudelmaan
Vuoteeseen sun vierees hiljaa hiivin
Siihen jään en lähde milloinkaan

Pyydä vain, mä lennän niin kuin siivin
Halki yön ja heräät suudelmaan
Vuoteeseen sun vierees hiljaa hiivin
Siihen jään en lähde milloinkaan

Pyydä vain mä lennän niin kuin siivin
Halki yön ja heräät suudelmaan
Vuoteeseen sun vierees hiljaa hiivin
Siihen jään en lähde milloinkaan