Laura Voutilainen
Kesäsade
Aurinkona saavuit'sä luokse mun
Elämääni toit lämmön kaivatun
Minä olin rantaa, jolla ei tuuli käy
Paikka, jossa liikettä ei näy

Sinä olit myrsky jota ootin niin
Osuit heti sieluun, sen purjeisiin
Minä oli kaarnalaiva, haaveilija
Veit mut liian kauas rannasta

Kesäsade kasvoillain
Kyyneleeni peittää vain
Aurinkosi jäi myrskypilvien taa
Kesäsade lohduttaa
Kyyneleet se peittää saa
Ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa

Kesäyö mut huumas kai tuoksuineen
Uskoin ihan kaikkeen, myös rakkauteen
Runotyttö sai sen mistä haaveili muut
Kunnes kymenivät hiillospuut

Kesäsade kasvoillain
Kyyneleeni peittää vain
Aurinkosi jäi myrskypilvien taa
Kesäsade lohduttaa
Kyyneleet se peittää saa
Ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa
Minä olin kaarnalaiva haaveilija
Veit mut liian kauas rannasta

Kesäsade kasvoillain
Kyyneleeni peittää vain
Aurinkosi jäi myrskypilvien taa
Kesäsade lohduttaa
Kyyneleet se peittää saa
Ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa

Kesäsade kasvoillain
Kyyneleeni peittää vain
Aurinkosi jäi myrskypilvien taa
Kesäsade lohduttaa
Kyyneleet se peittää saa
Ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa

Kesäsade kasvoillain
Kyyneleeni peittää vain
Aurinkosi jäi myrskypilvien taa
Kesäsade lohduttaa
Kyyneleet se peittää saa
Ja kesäsateen jälkeen taas hengittää maa