[Säkeistö 1]
Surua kyynelin kastella täytyy, jotta se puhkeais kukkaan
Helli ja hoivaa, varoen vaali, ettei se menisi hukkaan
Pois älä oveltas käännytä koskaan, suru jos koputtaa milloin
Pyydä se sisälle, syötä ja juota, tarjoa yösija silloin

[Kertosäe]
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt, hajoaa se maahan, on multaa
Näet sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt, lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen, lähemmäs kuin aavistatkaan

[Säkeistö 2]
Se mitä kunniavieraasi kertoo, kätke se sydämees tarkoin
Ei niitä oppeja kirjoista löydä, et ostaa voi miljoonin markoin
Itkuja varten on ihmisen silmät, vieriikö kyyneleet?
Tuleehan tuolta se toinen päivä, kun on kepeät askeleet?

[Kertosäe]
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt, hajoaa se maahan, on multaa
Näet sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt, lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen, lähemmäs kuin aavistatkaan

[Välisoitto]
[Kertosäe]
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt, hajoaa se maahan, on multaa
Näet sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt, lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen, lähemmäs kuin aavistatkaan