Maailmanloppuun asti me niiden vessoja putsataan
Kai vielä kuopan reunallakin lahtareita herroiksi kutsutaan

Työväen pressa sanoo samanlaisii duunareita ollaan tässä kaikki vaan
Kun ei oo duunareilla duunii, rahaa ruokaan, eikä kohta enää kotiakaan

Joka ikinen aamu me niiden vaatteet päällemme puetaan
Ja niiden valheet duunimatkal niiden lehdistä luetaan

Työväen pressa sanoo samanlaisii duunareita ollaan tässä kaikki vaan
Kun ei oo duunareilla duunii, rahaa ruokaan, eikä kohta enää kotiakaan

Me niiden sodissa kuollaan, silti käsi lipas niiden edes pokkaillaan
Niiden perseitä nuollaan, viinit tarjoillaan ja sisäfileet kokkaillaan
On Suomen kuningatar ainoo jolle runoilusta miljoonia maksetaan
Mutta kuinka kauan vielä me niiden runoi kuunnella jaksetaan

Työväen pressa sanoo samanlaisii duunareita ollaan tässä kaikki vaan
Kun ei oo duunareilla duunii, rahaa ruokaan, eikä kohta enää kotiakaan