Surujen sillalta näin
Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai

Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden

Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui

Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden

Yö oli niin valkoinen
Kun puhalsi palkeet rakkauden
Tähdenlentona kai
Luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain

Joku kätkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden
Kuka sai aikaan sen

Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lähde hengiltä millään
Tähtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestään
Joku keksi rakkauden
Jos sinä et jäis
En minäkään täällä olla vois
Eikä ikäväni tänne jäis
Tähtеnä lentäisin kauan ja hiljaa hiipuisin pois

Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sinä toit minullе sen