Kutsu mua nimellä, Valeria
Tänä yönä oon joku muu kuin minä
Annan itseni olla haluttava – entä sinä?

Ehkä valetta on, Valeria
Inhorealismiko kiinnostaa
Silmänlumetta kun vähän rakastaa
Voi aamulla jatkaa matkaa

Olen alkuräjähdys, olen pyhä jysäys
Mona Lisa mä oon tai voin olla sinä
Tai juopon pää täys valtimon sykäys
Voin olla mitä vaan
Mutten tahdo olla minä

Ja juhannuksesta jouluun on kuoppainen tie
Siihen öljypohja aina hajoaa
Minut otti valtaa Valeria
Se osaa tehdä arjesta juhlaa

Tänä yönä en aio olla oma itseni
Minä olen Valeria
Ja minun työnä on painua sun mieleesi
Ja valua hunajaa

Sano jotain kivaa, sano jotain ihanaa
Sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun Valeria
Niin laulan sulle aariaa
Esitän Neitsyt Mariaa
Olen ollut lahjomaton
Tänään kaikki kaupan on
Otan vain sen mikä mua viihdyttää
Kerran täällä eletään

Minä tulen ja meen
Jäädyn, sytyn tuleen
Sanon – kyllä, joo
Tai sanon – ei niin
Tulen teen makuhuoneeseen
En vahingossakaan katso vessassa peiliin

Minä tunkeudun tuuleesi tuoksuna
Valerian – ja varmasti kaiken annan
Sinä pidät mielessä Jumalan
Kun mikä vähän vähemmän vastuuta
Kannan, sillä

Tänä yönä en aio olla oma itseni
Minä olen Valeria
Ja minun työnä on jättää jälkeni sieluusi
Ja valua hunajaa

Sano jotain kivaa, sano jotain ihanaa
Sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun Valeria
Niin laulan sulle aariaa
Esitän Neitsyt Maariaa
Sano jotain tuhmaa, sano jotain ihanaa
Sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun valeria
Niin laulan sulle aariaa
Esitän Neitsyt Mariaa