Kaija Koo
Viisasten kivi
Voit koittaa polttaa sen pohjaan
Ja silti jossakin joskus se alkaa taas yli kiehumaan
Voit tarttua sen ohjaan
Kun pääset selkään niin kohta se alkaa allasi riehumaan
Vierestäsi se kaartaa ja saartaa kuin sade taivaan

On yksi viisasten kivi
Ja se kivi niin kirkasta kipinää lyö
Ja se on harva rivi
Joka ei sen kädestä syö

Se on vuoret, taivas ja
Se on maa
Se on hehkua laavaa ja virtaa
Ja se on valtateitä ja vankilaa
Se kuolee ja kasvaa

Voit puhkaista se leilin
Kun katsot peiliin niin näät kuka on se joka janoiseksi jää
Se heittää bensaa liekkeihin
Niin juuri siellä missä luulit ettei koskaan voisikaan räjähtää
Kun luulet sen kadonneen
Se pyytää sua puhelimeen

On yksi viisasten kivi...