Kaija Koo
Mentävä on
En edes yritä kertoa syytä miksi mun mentävä on
Ei se johdu siitä että kanssasi oisin onneton (mentävä on)
Edessä vapaaehtoisen pakon selvittävää miksi mentävä on
Se vie ehkä kuukauden tai se vie vuoden
Minä palaan kun olen selvittänyt sen

Luulen että pystyt paremmin silloin minua ymmärtämään
Kun en lähtöni syistä yritäkkään kertoa yhtään mitään
Minä kuulen kuiskailevan maailman tuulen
Mutta sanoja erota en
Ei ole tärkeää mihin suuntaan menen
Tärkeämpää on että vain etenen

Mun mentävä on (mentävä on)
Tahdon keskelle suuren kuulijajoukon
Mentävä on (mentävä on)
Yksin laelle vuoren huipun oudon
Mentävä on (mentävä on)
Silloin mentävä on (mentävä on)
Kun mentävä on

Se minullekkin on salaisuus miksi ja minne meen
Unohda siis kaikki lähtemiseen liittyvät kliseet
Minä menen kun en menemättä olla voi
Kun meren kohina korvissa soi
En kotiinpaluun riemua tuntea saa ellen saata itseäni nyt matkaan
Mun mentävä on (mentävä on)
Tahdon keskelle suuren kuulijajoukon
Mentävä on (mentävä on)
Yksin laelle vuoren huipun oudon
Mentävä on (mentävä on)
Silloin mentävä on (mentävä on)
Kun mentävä on

Ei niin että oisin levoton
Sun kanssa hyvä olla on
Ehkä se onkin niin
Minä itseäni lähden vain hetkeksi pakoon

Mun mentävä on (mentävä on)
Tahdon keskelle suuren kuulijajoukon
Mentävä on (mentävä on)
Yksin laelle vuoren huipun oudon
Mentävä on (mentävä on)
Laaksosta yli tummien vuorien
Mun mentävä on (mentävä on)
Pitkin reittiä nuuskamuikkusen
Mun mentävä on (mentävä on)
Silloin mentävä on (mentävä on)
Kun mentävä on (mentävä on)
Mun mentävä on