Kaija Koo
Kaksi Lastua Vain
Hellän hyväilyn
Laineiden päällä peiton
Suolaisen
Sylissä uutta, outoa päin
Kelluit hetken vierelläin

Taival niin pitkä me tehtiin
Lokikirja loppuun kirjoitettiin
Se menee jotenkin näin

Kaksi lastua vain kellui ajan virrassa rinnakkain
Hetkisen kahden halki päivien kimalluksen
Läpi vuosien ne seilailli pelottomana lailla laivueen
Kunnes sammui moottorinsa tuuli yhteinen

Me nähtiin miljoonat valot
Aallot korkeat kuin kivitalot
Koimme kevään tukevan tuoksun
Jäisen riitteen alajuoksun

Näimme siluetin vapaudenpatsaan
Yksinäisenä terästiarassaan
Vankina vapauden saarellaan

Kaksi lastua vain kellui ajan virrassa rinnakkain
Hetkisen kahden halki päivien kimalluksen
Läpi vuosien ne seilaili pelottomana lailla laivueen
Kunnes sammui moottorinsa tuuli yhteinen
Ja he tunsivat tuskan tuulien
Ja rajut pyörteet virtojen
Mut imu täyteläisten huulien

Kaksi lastua vain rinnakkain
Polulla vuosimiljoonan mittaisen
Me kaksi teimme sen retken meidän pituisen
Silloin meitä työnsi eteenpäin tuuli yhteinen