Mokoma
Nimensä unohtaneen rukous
[Verse 1]
Tuli on sammunut, vain savu elää
Rikinkatku kiemurtelee kutitellen nenää
Odottelen tässä milloin savuvana kuolee
Silloin minä löyhkähenki hylkään tämän kuoren

Kestänyt on panssarini kaikki nämä vuodet
Makaan luolan uumenissa haavojani nuollen
Leuanloimu laskenut aarteideni päälle
Tässä minä makaan. Pelkkä muinaisjäänne!

[Chorus]
Anna siivenisku!
Anna vielä kaksi!
Anna kaiken muuttua tyhjää paremmaksi

Anna vielä henkäys!
Anna vielä toinen!
Anna minun olla vielä kerran kokonainen

Anna vielä henkäys!
Anna vielä toinen!
Anna minun olla vielä hetken kokonainen

[Verse 2]
Ennen en pelännyt ketään taikka mitään
Pohjoisesta etelään ja lännestä itään
Kumarrettiin nimeäni, sain liekilleni tilaa
Nyt olen pelkkä suomusäkki, josta tehdään pilaa
En muista nimeäni, ei kukaan sitä enää toista
Ei ole kumppania, ei lohtua, ei ketään toista
Joka kanssani kituisi tätä viimeistä aikaa
Jossa jäljellä ei ole enää rahtuakaan taikaa

[Chorus]
Anna siivenisku!
Anna vielä kaksi!
Anna kaiken muuttua tyhjää paremmaksi

Anna vielä henkäys!
Anna vielä toinen!
Anna minun olla vielä kerran kokonainen

Anna vielä henkäys!
Anna vielä toinen!
Anna minun olla vielä hetken kokonainen
Anna minun olla vielä kerran kokonainen
Anna minun olla edes hetken kokonainen