Olen oppinut elämään viisaasti karusti
Tähyilen taivasta, rukoilen Jumalaa
Ja illan suussa kävelen pitkään
Väsytän turhaa ikävääni

Kun notkossa ohdakkeet kahisevat
Ja pihlajaterttu on kypsyyttään raskas
Minä sepitän hilpeitä lauluja
Kauniista katoavasta elämästä

Palaan kotiin. Pörröinen mairea kissa
Kehrää ja nuolaisee kättäni
Sahan tornissa järvenrannalla
Loimuaa kirkas tulenliekki

Harvoin haikara laskeutuu katolle
Sen huuto rikkoo hiljaisuuden
Jos nyt koputtaisit ovelleni
En ehkä edes kuulisi