Yup
Woland
Tuona kauniina aamuna, kauniin kadun varrella
Sijaitsevassa
Kauniissa kahvilassa on
Nuoripari
Toisiinsa uppoutuneena, eikä
Eikä mies pääse pois, ei vaikka kuinka
Huutaa ja
Tukehtumaisillaan pärskii
Seasta neidon ihopoimujen, avunhuutojensa
Tukahtuneiden noiden kaikuessa
Kuuroille korville, joiden

Omistajan silmäpari intensiivisesti
Seuraa
Kun ajaa vanhoilla vihreillä vikkelästi
Vanhuksen yli
Joku pakkolomautettu trukkikuski
Joka kuitenkin saa pian palkkansa
Hänet pysäyttää edesmennyt eteisvahti
Se repii silmälasit päästä
Heittää ne liiskaksi katuun. Ylitseen
Nelistää, nenänakkeja jaellen
Päällään istuen, se
Toivottaa hyvää syntymäpäivää:
"Paljon onnea vaan
Paljon onnea vaan!"
Tuona kauniina aamuna kauniin kadun varrella
Sijaitsevassa
Kauniissa kahvilassa on
Nuoripari
Vakiopöytänsä alle
Vaipuneena, kun
Sisään pyörii se lihava nainen, joka piilottelee
Valtaisan hameensa alla
Kymmentä pientä neekeripoikaa
Jotka paossa ovat
Lystikästä lynkkaajaa, joka jo odottaen
Sementtiä valaa

Ja niin kuurokin odottaa, mutta turhaan
Oi, turhaan tuota
Röyhtäystä vapauttavaa
Se viimein syliinsä oksentaa
Ja maailma mustenee

Ja kaiken yläpuolella;
Korkealla taivaalla
Pilvenhattaralla
Istuu Saatana
Vilvoittaa jalkojaan leudossa tuulessa:
"On kai taas pian aika
Matkustaa
Kohti Moskovaa"
Tuona kauniina aamuna, kauniin kadun
Varrella sijaitsevassa
Kauniissa kahvilassa on
Nuoripari
Lattialautojen alle
Maatuneena, kun
Naisen seuraaja, samettipukuinen mies
Astuu sisään ja salkkunsa avaa
Siitä esiin putkahtaa kaksi leegiota
Valtaisaa
Miniatyyriterroristien armeijaa
Ja ne
Vievät isän mukanaan
Ja ne
Vievät isän mukanaan
Ja ne vievät isän mukanaan, mutta isä
Irtaantuukin ruumiistaan ja leijailee
Ikkunasta
Ulos