Mikael Gabriel
Kovaa
Mul on auki pari pulloo
Bombei ja henesii
Kultaa mun hampais
Pääl parast denimii
Mä sanon mitä teen
Ja teen mitä sanon
Ja sanon mitä sattuu
Ku se sattuu mitä sanoo
Mä meen mihi meen
Ja mee jos mä haluu
Jos mä meen ni meen nii ettei sielt ei oo enää paluut
Kovaa (kovaa)
Mä sain mitä unelmoin
(Kovaa, kovaa)
Ja kaikki ne puheet vois (olaa)
Unohtaa ja deletoidaa
Tasoi täs genes
Koita pysyy vaa edel noita
(pysyy vaa edel noita)
Kovaa, kovaa, kovaa
Kovaa
Annoi enemmä ku iki oisi voinu kuvitella
Täst tuli isompaa ku oltas ikin voitu suunitella
Harvat teist muistaa mut viis vuotta sitte
Tai millase hirviö te musta muokkasitte eh
Kumarra mediaa tai tekelekää duunii eh