Yksinäisten majatalon minä rakensin
Valkoiseen marmoriin
Syksyn tullen itse sen asutin
Aivan yksin, aivan yksin

Mä en jaksa enää tätä ikävää

Tule ja ota mult se pois
Tule ja ota mult se pois

Pimeässä mua majatalossa odottaa melankoliaa
Vaikka voisin, sitä pois koskaan vaihtais en
Olet sen arvoinen, kaiken tän arvoinen

Mä en jaksa enää tätä ikävää

Tule ja ota mult se pois
Tule ja ota mult se pois

Ajatukset päässäs mua pelottaa
Näätkö meidät viel vuoden päästä elossa
Sykkiikö sydän vielä kun tavataan
Kirjoitathan viel huomenta aamuisin
En tiedä miten sängystä muuten pääsisin
Mä menen tästä ikävästä sekaisin
Tule ja ota mult se pois
Mä еn jaksa enää tätä ikävää

Tule ja ota mult se pois
Tulе ja ota mult se pois
Tule ja ota mult se pois
Tule ja ota mult se pois
Tule ja ota mult se pois
Tule ja ota mult se pois
Tule ja ota mult se pois